AURINKOKUNNAN HISTORIAA


JUMALIEN SOTA JA
NIBIRU-PLANEETAN SALAISUUS

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
VALERY UVAROVIN KIRJASTA HIEROFANTIT (YLIPAPIT)





«Jumalien sota» on mittakaavaltaan valtava kosminen vastakkainasettelu. Se mainitaan useiden maailman kansojen legendoissa.

Näiden tapahtumien muisto on siirtynyt sadoille sukupolville hengellis-eettisenä perintönä, koska tuhansia vuosia sitten "jumalien sota" oli käännekohta sekä Maan sivilisaation että koko Aurinkokunnan historiassa.

Siitä huolimatta, että useimmille ihmisille "jumalien sota" on vain myytti, sen seurauksilla on meidän aikaamme asti ulottuva ratkaiseva vaikutus sivilisaatioiden kohtaloihin. Kaikki ihmiskunnassa eniten verenvuodatusta aiheuttaneet ongelmat ovat tämän sodan kaikuja.





SUMERILAISET KRONIKAT



Tietoa "jumalien sodasta" löytyy sumerien historiallisista aikakirjoista.

Niissä kuvatut tapahtumat ovat paljon vanhempia kuin itse tapahtumista kertovat tekstit. Aikaero on vähintään 6000 tai jopa 8000 vuotta - valtava aika verrattuna ihmisen, etnisen ryhmän ja edes sivilisaation elämään.

Tänä aikana ihmiskunta on käynyt läpi vaikeita koettelemuksia, joiden tarkoituksena on ollut pyyhkiä pois ihmisten muistista osa heidän historiastaan - historiasta, johon sisältyvät tiiviit yhteydet korkeasti kehittyneiden ulkoavaruuden sivilisaatioiden kanssa. Tarkoitus oli, että ihmiskunta unohtaisi kaiken, mitä jumalilta saatiin, hylätä heiltä saatu hengellinen perintö. Unohtaa tapahtumat, joita kaukaiset esi-isämme todistivat ja joissa he olivat osallisina.

Tästä syystä "jumalien sodan" päättymisen jälkeen käynnistyi Maan sivilisaation pitkäaikainen rappeuttamisohjelma. Alkoi pitkä, 15 000 vuotta kestävä Maan asukkaiden hengen ja tahdon vastustus tahoilta, joita ihmiskunta ei koskaan ennen ollut kohdannut.

Tämän seurauksena muinaisissa aikakirjoissa on kaikuja hyvin kaukaisista tapahtumista, ja niissä on paljon historiallisia sekaannuksia ja päällekkäisyyttä.

Vuosien mittaan monien sumerilaisten sanojen merkitys on käännetty väärin. Jotta ymmärtäisimme niiden merkityksen, on tiedettävä, mitä muinaisessa tekstissä tarkalleen käsitellään.

Jokainen sumerilaisia tekstejä käsittelevä törmää väistämättä ulkonaisesti uskottaviin, mutta itse asiassa heikkoihin, joskus aivan naurettaviin kielitieteilijöiden väitteisiin.

Siksi sumerien aikakirjoissa kuvatun "jumalien sodan" syyt ja seuraukset tulisi tulkita uudelleen tukeutuen terveeseen järkeen, muiden sivilisaatioiden muistomerkkeihin, esi-isiemme perintöön ja omaan henkisyyteemme, joka elää syvällä geneettisessä muistissamme.



KEITÄ OVAT SUMERIT

Maan päällä on todellakin ollut kansa, jolla oli kaukainen yhteys niihin, jotka historioitsijat nykyään yhdistävät sumerilaisiin, akkadialaisiin tai babylonialaisiin. Mutta tämä kansa oli olemassa hyvin kauan sitten - 14 000 tai yli 14 000 vuotta sitten.

Niistä ihmisistä, joilla oli suora yhteys jumaliin, ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin voimakkaasti vääristyneitä legendoja. Historioitsijat kuitenkin väittävät tutkivansa sellaisen hyvin muinaisen ja pitkälle kehittyneen sumerilaisen sivilisaation aineellista kulttuuria, joka oli ammoin saanut jumalilta matematiikan, lääketieteen, tähtitieteen ja arkkitehtuurin tuntemuksen kokonaisena ja täydellisessä muodossaan…

Kuitenkin joskus pelkkä pikavilkaisu muinaisten "sumerilaisten" kaupunkien kaivauksiin vakuuttaa meidät näiden rakennusten huonosta arkkitehtuurista ja niiden pystyttäjien kehnosta rakennusalan osaamisesta. Kaupunkien, linnoitusten ja pyramidien muurit on tehty primitiivisestä ja erittäin hauraasta materiaalista, kun taas paljon vanhemman Tartarian muinaisten linnoitusten muurit kestävät jopa nykyaikaisten tehokkaimpien aseiden iskut.

Ilmeisiä epäjohdonmukaisuuksia esiintyy kaikkialla, sekä arkkitehtuurissa että henkisellä ja kirjallisuuden tasolla. Ne ovat kärsineet vuosituhansien aikana perinpohjaisesta käsitteiden vääristelystä.

Porraspyramidi "Mari"



Uruk, arkeologiset kaivaukset Warkā:ssa

JUMALIEN SOTA





Eri kansojen legendoissa ja perinteissä on mielenkiintoisia viittauksia "jumalien sodan" historian tärkeimpiin tapahtumiin.

Mahabharata, Enuma Elish, legenda Gilgameshista, jakutialainen eepos "Olonho", "Ragnarök" tai "Jumalien kuolema" sekä muut lähteet vievät siihen johtopäätökseen, että on kyse sodasta, jonka Marsin ja Faetonin sivilisaatiot ovat aloittaneet galaktisia naapureitaan vastaan alistaakseen heidät ja laajentaakseen vaikutuspiiriään.

Siksi "jumalien sodan" tärkeimmät tapahtumat eivät tapahtuneet Aurinkokunnassa vaan sen ulkopuolella.

Aikakirjojen perusteella kauan kestänyt "jumalien sota" päättyi Marsin ja Faetonin musertavaan tappioon, ja sodan huipentuma todennäköisesti sisältyy tulevaisuudessa avaruussotien historian oppikirjoihin.


JUMALIEN SOTA.

MITEN KAIKKI TAPAHTUI...




Siihen aikaan kun galaktinen laajeneminen alkoi, Marsin ja Faetonin sivilisaatiot olivat hyvin kehittyneitä ja teknisesti ensiluokkaisesti varusteltuja.

Tämä antoi heille mahdollisuuden tehdä onnistuneita sotilaallisia operaatioita valtavalla alueella galaksissamme. Tämän seurauksena Mars on edelleen nyt 13 vuosituhatta myöhemmin säilynyt Maapallon historiallisessa muistissa sodan jumalana.

Marsin ja Faetonin aggressiivinen toiminta asetti joukon galaksin sivilisaatioita kriittiseen tilanteeseen.

Jotta tapahtumien kulku saataisiin käännettyä ja Marsin laajeneminen pysäytettyä, otettiin epätoivoinen ja hyvin merkittävä askel.

Kyse on siitä, että kerran 33 miljoonassa vuodessa Aurinkokunta kulkee asteroidivirran läpi.

66 miljoonaa vuotta sitten asteroidi, jonka halkaisija on 10 km., aiheutti dinosaurusten kuoleman, jättäen jälkeensä Chicxulub-kraatterin, jonka halkaisija oli 180 km ja syvyys noin 17 km.

Chicxulub-kraatteri


















33 miljoonaa vuotta myöhemmin tämä asteroidivirta jätti sarjan "tähtihaavoja" maapallon kehoon. Suurin on Popigai-kraatteripainauma Siperian pohjoisosassa.

Asteroidin isku jätti jälkeensä kraatterin, jonka halkaisija oli 130 kilometriä.

Ympärillä tuhansien kilometrien säteellä kuoli kaikki elävä sekä jokien ja järvien vedet haihtuivat.

Popigai-kraateri
Siperian pohjoisosassa































Tämä asteroidivirta toi Aurinkokuntaan paljon tuhoa, se tuhosi useamman kerran elämänmuotoja, jotka kykenivät sisältämään älyllistä elämää.

Siksi noin 20 000 vuotta sitten monet asiasta kiinnostuneet sivilisaatiot alkoivat rakentaa asteroidien vastaista puolustusjärjestelmää Aurinkokuntaan. He sijoittivat paikannus-, voimankäyttö- ja taisteluyksiköt lähes kaikille Aurinkokunnan planeetoille.

Osa tätä kompleksista rakennelmaa sijaitsee Maapallolla.

Torjuntajärjestelmän päätehtävänä on jäljittää ja tuhota vaarallisia bakteereja sisältävät meteoriitit. Lisäksi se ohjaa tai tuhoaa ne asteroidit, jotka voivat vahingoittaa itse torjuntajärjestelmää, samoin kuin ne, jotka voisivat aiheuttaa "ydintalven".

Perinteiden mukaan hetkellä, jolloin 33 miljoonaa vuotta Popigai-iskun jälkeen Aurinkokunta alkoi jälleen ylittää asteroidivirtaa, vastustajien puoli häiritsi asteroidisuojaa kytkemällä pois käytöstä osan sen toimintayksiköistä.

Joukko valtavia asteroideja ja planetoideja pääsi esteittä Aurinkokuntaan törmäten kohdalle osuviin planeettoihin.





Ensimmäisenä hajosi Faeton-planeetta (sumerilaisessa perinteessa nimeltään Tiamat). Se törmäsi jättiläismäiseen planetoidiin ja hajosi kappaleiksi.

Tämän seurauksena sen lohkareet levisivät massiivisen Jupiterin kahden trigonaalisen ("kreikkalaiset" ja "troijalaiset") ja yhden kollineaarisen (Hilda) libraatiopisteen alueille sekä Marsin libraatiopisteisiin.

Osa lohkareista muodostaa asteroidivyöhykkeen Tiamatin kiertoradan projektiota pitkin.

Tiamat-planeetan (Faeton) lohkareiden sijainti Jupiterin libraatiopisteiden alueilla (troijalaiset, kreikkalaiset ja Hilda-asteroidit).




Tiamat-planeetan (Faeton) lohkareiden sijainti Marsin libraatiopisteiden alueilla (troijalaiset asteroidit).








Suurimmasta Tiamatin lohkareesta luotiin myöhemmin Kuu, jonka avulla saatiin vakautettua asteroidin iskusta radaltaan pois suistunut Maapallo.

Vuonna 3113 eaa. (yleisesti hyväksytyn kronologian mukaan) joitakin Tiamat-planeetan (Faeton) erittäin suuria lohkareita koottiin keinotekoisesti yhteen paikkaan.

Törmäytyksen ja voimakkaan energiaimpulssin avulla onnistuttiin "kesyttämään" Tiamatin kaaoottisesti kiertoradoilla lentävät erittäin suuret lohkareet, ja asemoimaan ne uudeksi planeetaksi - kyse on Venuksesta.

Sitä ennen Venusta ei ollut olemassa Aurinkokunnassa. Näin ollen yllä lueteltujen kohteiden kokonaismassa: Kuu + Venus + asteroidiröykkiöt antavat likimääräisen käsityksen Tiamat-planeetan massasta ennen sen tuhoa.




Aurinkokunnan läpi lentävät Tiamatin (Faetonin) asteroidit ja lohkareet osuivat Marsiin tuhoten sen ekosysteemin.

Yksi suurista asteroidista rikkoi Marsin kuoren ja vaikutti mekaanisesti planeetan ytimeen, mikä johti magneettikentän ja ilmakehän tuhoutumiseen.

Siitä lähtien Marsin pinnalla, Hellasin tasangon alueella, on näkynyt halkaisijaltaan 2300 km leveä jättiläiskraatteri sekä syvät, tuhansia kilometrejä pitkät halkeamat (Mariner-laakson kanjonit), jotka ovat kosmisten "nuijaniskujen" aiheuttamia.

Ytimessä sijainneen materiaalin vapautuminen johti siihen, että rauta reagoi hapen kanssa ja muodosti punaista oksidia, joka peitti koko planeetan, minkä seurauksena Mars muuttui punaiseksi.

Marsin pinta asteroiditörmäyksen jälkeen.
Mariner-laakson kanjonit.






Hellas-tasangon alueella sijaitseva valtava iskukraatteri, joka on 2300 km halkaisijaltaan ja
7 km 152 metriä syvä.











Epätoivoisessa tilanteessa marsilaiset ja faetonilaiset joutuivat hylkäämään planeettansa, ja he lähtivät vähän ennen väistämätöntä katastrofia Auringon taakse etukäteen valmistetulle planeetalle.

Tästä Aurinkokunnalle vieraasta planeetasta tuli Marsilta ja Faetonilta saapuville pakolaisille uusi koti useiden vuosituhansien ajaksi.

Ratkaisu Nibiru-planeetan ja "Nooan arkin" mysteeriin

Aurinkokunta kätkee sisäänsä paljon arvoituksia - yksi niistä on planeetta "Nibiru".

Ensimmäisen kerran tästä salaperäisestä planeetasta saatiin tietää sumerilaisista teksteistä, jotka löytyivät Ninivestä kuningas Ashurbanipalin varastosta.

Valtava savitaulukirjasto sisälsi eri sisältöisiä tekstejä.

Tekstien tulkinnan edetessä kävi selväksi, että suurin osa Vanhan testamentin teemoista oli lainattu sumerilaisista teksteistä, jotka kertovat "jumalien sodasta", "Nibiru"-planeetasta, "maailman luomisesta tähtitemppelissä", vedenpaisumuksesta ja "Nooan arkista".

Olennaista on, että kaikki mainitut tapahtumat liittyivät toisiinsa ja johtuivat "jumalien sodasta".

Nibiru-planeetan historia alkaa "jumalien sodan" lopussa, vähän ennen Aurinkokunnan kulkemista asteroidivirran läpi.

Muinaisissa sumerilaisissa teksteissä mainitaan jonkin jättiläisplaneetan kulkeneen Aurinkokunnan läpi.


Kirjoissaan Zecharia Sitchin kutsuu planeettaa "Nibiruksi".

Tähän planeettaan liittyy pinttyneitä historiallisia väärinkäsityksiä ja asioiden peittelyä.

Aikakirjojen ja jäljellä olevien muistomerkkien mukaan, neferit (igigit) ja anunnakit - "taivaan ja maan jumalat" - tulivat Marsista. "Jumalien sodassa" tapahtuneen tappion seurauksena heidät pakotettiin lähtemään planeetaltaan ja lähtemään Auringon taakse. Siksi molemmat planeetat, Mars ja "Nibiru", jotka liittyvät tavalla tai toisella anunnakeihin, sulautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi ensin "sumerilaisten" ja sitten Sakarian Sitchinin tietoisuudessa.

"Nibiru" ei ole planeetan nimi, vaan synonyymi - sumerin kielestä käännettynä se tarkoittaa "risteilevä".

Tuon hetkisessä Aurinkokunnan katastrofaalisessa tilanteessa, kun huomioidaan nopeus, jolla Aurinkokunta kiiti päistikkaa kohti asteroidivirtaa ilman minkäänlaista mahdollisuutta väistää lähestyvää iskua omin keinoin, neferit (anunnakit) kokivat odottamatonta kosmista humanismia niiltä kosmisilta voimilta, jotka päättivät pelastaa Marsin ja Faetonin väestön. Pelastaa ihmiset, jotka karmallisesti eivät kyenneet kantamaan vastuuta "jumalien sodan" traagisista seurauksista.

Muutama päivä ennen laskettua katastrofia Aurinkokuntaan siirrettiin toinen planeetta, josta näin tuli heidän kotinsa tuhoon tuomittujen Marsin ja Tiamatin (Faeton) sijaan.

Paikka-ajan kudoksen kaarevuustekniikan avulla luotiin lyhytaikainen aikakäytävä, joka johti tähtijärjestelmään Saturnuksen ja Jupiterin väliselle alueelle.


Uuden planeetan siirtäminen aikakäytävän läpi Aurinkokuntaan Saturnuksen ja Jupiterin väliseltä alueelta.






Jupiterin ja Saturnuksen suuri yhdistyminen 21. joulukuuta 2020 osoitti selvästi, että muinaiset papit-tähtitieteilijät pystyivät havaitsemaan "Nibirun" ilmestymisen ja liikkeen paljain silmin.




























Aikakäytävän avaamisen ajankohta oli harkittu. Saturnus ja Jupiter ovat jättiläisplaneettoja, joilla on voimakas sähkömagneettinen vaikutus aika-avaruuskenttään. "Läpiviennin" luominen niiden vaikutuskentässä vaati vähemmän voimaa ja energiaa.

Siitä huolimatta planeetan kulku sellaisen aikakäytävän läpi, joka on keinotekoisesti luotu voimakkaan sähkömagneettisen kentän avulla, aiheutti erityisiä vaikutuksia kaikkeen elämään planeetan pinnalla.

Ilmestyessään aurinkokuntaan "tyhjästä", planeetta (Nibiru) alkoi liikkua parabolista liikerataa pitkin, joka kallistui ekliptikaa kohti, "pyörien kiertoradalla vastakkaiseen suuntaan".

Kun uusi planeetta ilmestyi Aurinkokuntaan, se oli elävä ja asuttava. Aikakäytävän läpi kulkeminen on kuitenkin äärimmäisen traumatisoiva prosessi elävän planeetan ekosysteemille.

Marsilaiset ja Tiamatin asukkaat tarvitsivat ei vain elävän planeetan, vaan planeetan, jossa on mahdollisuudet evoluutioon, sillä siitä riippui koko heidän olemassaolonsa, mahdollisuutensa ja heidän oman sivilisaationsa kehityksen dynamiikka.

Itse planeetan evoluutio elävänä kosmisena organismina on suorassa suhteessa sen pinnalla olevien humanoidien elämänmuotojen kehitystasoon, biosfäärin rikkauteen ja monimuotoisuuteen.

Uuden planeetan elinolojen tuli muistuttaa mahdollisimman paljon Marsin ja Tiamatin ekosysteemien elinoloja!

Tarvittavan ekosysteemin luomiseksi ja ylläpitämiseksi sopivalla tasolla uusi planeetta tuotiin ensin Tiamat-planeetan luokse, ja evakuoitiin kaikki elämänmuodot sen pinnalta uudelle planeetalle - "pari kutakin olentoa ...". Teleportattiin kaikki mahdollinen, mukaan lukien infrastruktuurin tärkeimmät osat.

Heti evakuoinnin jälkeen Tiamat törmäsi jättiasteroidiin ja hajosi hämmästyneiden silminnäkijöiden edessä palasiksi valaisten taivaan kirkkaalla valonvälähdyksellä.

Juuri tämä hetki muodosti perustan vuosituhansia myöhemmin syntyneelle mytologialle, jonka mukaan jumala Marduk (nibiru) leikkaa Tiamatin palasiksi.

Sitten Aurinkokuntaan "risteilevä" planeetta kulki Marsin viereen, jonka pinnalta myös evakuoitiin kaikki elävä ja eloton, mikä oli tarpeellista elämän jatkumiselle ja kehitykselle.

Evakuointi: "Pari kutakin olentoa".


Kun otetaan huomioon, että maapallolla on 30 miljoonaa elämänmuotoa, ei voi olla kysymys tämän lauman sijoittamisesta puulaivaan. Kuitenkin Aurinkokunnan mittakaavassa kaikkien elämänmuotojen teleporttaus kuolevalta planeetalta toiselle näyttää ihan järkevältä, perustellulta ja uskottavalta ainakin mittakaavan kannalta...






















Sitten aurinkokunnan yli risteilevä planeetta (nibiru) eteni suoraan oikeaan paikkaan Auringon taakse, varaten itselleen ensinnäkin paikan tarkasti elämän vyöhykkeeltä, toiseksi, kätkeytyen ikään kuin Auringon kilven suojaan mahdollisilta asteroidi-iskuilta.

Tällainen laskeutuva lentorata tiukasti määriteltyyn paikkaan minimoi sekä törmäysriskit että "nibirun" sähkömagneettisen kentän (massan) vaikutuksen muihin planeettoihin.

Aurinkokuntaan saavuttaessa liike kiertoradalla "vastakkaiseen suuntaan" antoi mahdollisuuden minimoida "kustannukset", kun kompensoitiin Aurinkokunnan planeettojen keskinäisen vaikutus sekä pysäköitiin "nibiru" sujuvasti oikeassa suunnassa olevaan kollineaariseen libraatiopisteeseen.

Kaikki nämä "manööverit" todistavat siitä, että "Nibirun" liikkeitä kontrolloivat voimat olivat luonteeltaan keinotekoisia.

Edellä kerrottu antaa ymmärrystä siitä, miksi sumerilaiset tähtitieteilijät kutsuivat tyhjästä ilmestynyttä planeettaa nimellä "nibiru" (risteilevä), yhdistäen sen Anunnakeihin.

Myöhäisessä muinaisbabylonialaisessa mytologiassa tämä planeetta esiintyy nimellä Marduk.

Näin Mardukista (nibirusta) tuli "Taivaan ja Maan jumalien" uusi koti.

Siirryttyään Aurinkokunnan läpi uuteen paikkaansa, kollineaariseen libraatiopisteeseen kolmannelle kiertoradalle, diametraalisesti maata vastapäätä, Marduk alkoi liikkua samassa tasossa ja samalla nopeudella kuin Maa.

Nibirulla ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan mitään 3600 vuoden pituista kiertoratajaksoa, joka ulottuisi Aurinkokunnan ulkopuolelle.

Marduk (nibiru) on elävä, ei-keinotekoinen planeetta, joka on "vedetty" tänne jostakin kuolevasta tähtijärjestelmästä.

Sen massa oli huomattavasti suurempi kuin Maan massa.

Jotta Mardukin (nibiru) kiertorata saatiin vakaaksi, Kuu (Tiamatin suurin lohkare) vedettiin Maan viereen, ja näin saatiin kasvatettua Maapallon massaa Kuun massalla, ja näin saatiin Maan ja Mardukin massat tasapainoon.

Kaikki asteroidihyökkäyksestä selvinneet anunnakit ja nefilit (Tiamat-planeetalta) siirtyivät Mardukiin, koska elinolot tällä uudella planeetalla olivat samanlaiset kuin Marsissa, Tiamat-planeetalla (Faeton) ja Maapallolla.

Juuri tästä sai alkunsa historiassa "nibirun" yhdistäminen Marsiin planeettana, josta anunnakit - "taivaan ja maan jumalat", saapuivat Maahan.

Kaikesta edellä kerrotusta käy ilmi, mikä tapahtuma todellisuudessa on "Nooan arkki" -myytin takana. Jos "taivaan ja maan jumalat", kuten Vanhan testamentin ensimmäiset ihmiset Adam (tarkoittaa punaista) ja hänen vaimonsa Eeva karkotettiin planeetoiltaan, omasta paratiisistaan, niin ei ole mitään järkeä etsiä Edeniä Maan päältä - se pysyi paikallaan Marsissa, jonka yksi nimi oli Edem (Eden).

Näin traaginen oli "jumalien sota" Marsin ja Faetonin sivilisaatioille. Se oli täydellinen ja ehdoton voitto ulkoisille voimille, jotka taistelivat epätoivoisesti selviytymisensä puolesta.

Aurinkokunnan kulkeminen asteroidivirran läpi aiheutti vakavat seuraukset.

Ei siinä kaikki, että Tiamat-planeetta tuhoutui ja Mars sai kuolettavia haavoja.

13672 vuotta sitten Azorien planetoidi putosi Maahan, mikä sai Maan siirtymään entiseltä kiertoradaltaan ja siirtymään poispäin auringosta.

Tavalla tai toisella monet Aurinkokunnan planeetat kärsivät, mikä pudotti Aurinkokunnan tasapainosta, ja johti sen kaoottiseen tilaan. Juuri tästä kaaoksesta mainitaan Vanhassa testamentissa ja muissa maailman muinaisten hengellisten opetusten teksteissä, jotka sisältävät kertomuksen "maailman luomisesta".


Sillä hetkellä "jumalat" aloittivat puolustustaistelun Aurinkokunnan kohtalosta ja sen oikeudesta elämään.

Yli 10 000 vuoden ajan he ovat toimineet Aurinkokunnan vakauttamiseksi yrittäen tasapainottaa massakeskusten ja kiertoratojen kaaosta.

Tämän kosmisen saagan viimeinen näytös, sen viimeinen sointu, oli Venuksen ilmestyminen keinotekoisesti.

Planeetan suunnitelmallinen syntymä huipentui valtavaan välähdykseen, joka valaisi yötaivasta laidasta laitaan vuonna 3113 eaa. Tämän jälkeen tuhoavien voimien toiminta planeettajärjestelmässämme keskeytyi. Näin ollen Aurinkokunnassa, omassa Tähtitemppelissämme, koitti kauan kaivattu rauha!

Siitä lähtien Venus on kimmeltänyt taivaalla joka aamu kuin muistokynttilä niille traagisille ja sankarillisille tapahtumille, joita esi-isämme todistivat.

Sen jälkeen, kun "Maailma oli luotu Tähtitemppeliin", Egyptissä tehtiin papyrukselle selityksin varustettuja muistiinpanoja, jotka myöhemmin siirrettiin kiveen papyrusten hajoamisen vuoksi. Nämä muistiinpanot ovat osittain kuvia Dendera Zodiac eläinradasta Egyptissä.

Jumalat, jotka pitävät käsissään Dendera-eläinradan taivaankiekkoa, ilmentävät ajatusta siitä, että jumalat onnistuivat säilyttämään taivaan harmonian, ja he selvisivät voittajina suuresta kosmisesta katastrofista.

Välittömästi "jumalien sodan" päättymisen jälkeen Aurinkokuntaan tuli kuraattoreita, Orionin tähdistöstä voittavan puolen edustajia, joille annettiin tehtäväksi hallita kaikkea mitä tapahtui ja tapahtuu Maapallolla ja Auringon takana sijaitsevalla planeetalla tähän päivään asti.

Siitä hetkestä Aurinkokunnan historiassa alkoi uusi vaihe.

Siitä lähtien anunnakit ja nefilit eivät ole enää käyneet Maan päällä.

Valery Uvarov

Kääntänyt Teija Lehto.

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"

JUMALIEN SOTA JA NIBIRU-PLANEETAN SALAISUUS

AURINKOKUNNAN HISTORIAA
VALERY UVAROVIN KIRJASTA HIEROFANTIT (YLIPAPIT)
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
"Jumalien sota", kuva Mahabharata-teoksesta.
"Jumalien sota" on mittakaavaltaan valtava kosminen vastakkainasettelu. Se mainitaan useiden maailman kansojen legendoissa.

Näiden tapahtumien muisto on siirtynyt sadoille sukupolville hengellis-eettisenä perintönä, koska tuhansia vuosia sitten "jumalien sota" oli käännekohta sekä Maan sivilisaation että koko Aurinkokunnan historiassa.

Siitä huolimatta, että useimmille ihmisille "jumalien sota" on vain myytti, sen seurauksilla on meidän aikaamme asti ulottuva ratkaiseva vaikutus sivilisaatioiden kohtaloihin. Kaikki ihmiskunnassa eniten verenvuodatusta aiheuttaneet ongelmat ovat tämän sodan kaikuja.

SUMERILAISET KRONIKAT

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Ninhursag-Anu Enlilin taivaallisessa kiekossa
Tietoa "jumalien sodasta" löytyy sumerien historiallisista aikakirjoista. Niissä kuvatut tapahtumat ovat paljon vanhempia kuin itse tapahtumista kertovat tekstit. Aikaero on vähintään 6000 tai jopa 8000 vuotta - valtava aika verrattuna ihmisen, etnisen ryhmän ja edes sivilisaation elämään.

Tänä aikana ihmiskunta on käynyt läpi vaikeita koettelemuksia, joiden tarkoituksena on ollut pyyhkiä pois ihmisten muistista osa heidän historiastaan - historiasta, johon sisältyvät tiiviit yhteydet korkeasti kehittyneiden ulkoavaruuden sivilisaatioiden kanssa.

Tarkoitus oli, että ihmiskunta unohtaisi kaiken, mitä jumalilta saatiin, hylätä heiltä saatu hengellinen perintö. Unohtaa tapahtumat, joita kaukaiset esi-isämme todistivat ja joissa he olivat osallisina.

Tästä syystä "jumalien sodan" päättymisen jälkeen käynnistyi Maan sivilisaation pitkäaikainen rappeuttamisohjelma. Alkoi pitkä, 15 000 vuotta kestävä Maan asukkaiden hengen ja tahdon vastustus tahoilta, joita ihmiskunta ei koskaan ennen ollut kohdannut.

Tämän seurauksena muinaisissa aikakirjoissa on kaikuja hyvin kaukaisista tapahtumista, ja niissä on paljon historiallisia sekaannuksia ja päällekkäisyyttä.

Vuosien mittaan monien sumerilaisten sanojen merkitys on käännetty väärin. Jotta ymmärtäisimme niiden merkityksen, on tiedettävä, mitä muinaisessa tekstissä tarkalleen käsitellään.

Jokainen sumerilaisia tekstejä käsittelevä törmää väistämättä ulkonaisesti uskottaviin, mutta itse asiassa heikkoihin, joskus aivan naurettaviin kielitieteilijöiden väitteisiin.

Siksi sumerien aikakirjoissa kuvatun "jumalien sodan" syyt ja seuraukset tulisi tulkita uudelleen tukeutuen terveeseen järkeen, muiden sivilisaatioiden muistomerkkeihin, esi-isiemme perintöön ja omaan henkisyyteemme, joka elää syvällä geneettisessä muistissamme.

KEITÄ OVAT SUMERIT

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Maan päällä on todellakin ollut kansa, jolla oli kaukainen yhteys niihin, jotka historioitsijat nykyään yhdistävät sumerilaisiin, akkadialaisiin tai babylonialaisiin.

Mutta tämä kansa oli olemassa hyvin kauan sitten - 14 000 tai yli 14 000 vuotta sitten.

Niistä ihmisistä, joilla oli suora yhteys jumaliin, ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin voimakkaasti vääristyneitä legendoja.

Historioitsijat kuitenkin väittävät tutkivansa sellaisen hyvin muinaisen ja pitkälle kehittyneen sumerilaisen sivilisaation aineellista kulttuuria, joka oli ammoin saanut jumalilta matematiikan, lääketieteen, tähtitieteen ja arkkitehtuurin tuntemuksen kokonaisena ja täydellisessä muodossaan…

Kuitenkin joskus pelkkä pikavilkaisu muinaisten "sumerilaisten" kaupunkien kaivauksiin vakuuttaa meidät näiden rakennusten huonosta arkkitehtuurista ja niiden pystyttäjien kehnosta rakennusalan osaamisesta.

Kaupunkien, linnoitusten ja pyramidien muurit on tehty primitiivisestä ja erittäin hauraasta materiaalista, kun taas paljon vanhemman Tartarian muinaisten linnoitusten muurit kestävät jopa nykyaikaisten tehokkaimpien aseiden iskut.
Нибиру - Ноев ковчег Ануннаков Аннунаков, война богов, Валерий Уваров
Porraspyramidi "Mari"
Нибиру - Ноев ковчег Ануннаков Аннунаков, война богов, Валерий Уваров
Uruk, arkeologiset kaivaukset Warkā:ssa
Ilmeisiä epäjohdonmukaisuuksia esiintyy kaikkialla, sekä arkkitehtuurissa että henkisellä ja kirjallisuuden tasolla. Ne ovat kärsineet vuosituhansien aikana perinpohjaisesta käsitteiden vääristelystä.

JUMALIEN SOTA

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Taulu VA-243 ajalta 2500 vuotta eaa.
Eri kansojen legendoissa ja perinteissä on mielenkiintoisia viittauksia "jumalien sodan" historian tärkeimpiin tapahtumiin.

Mahabharata, Enuma Elish, legenda Gilgameshista, jakutialainen eepos "Olonho", "Ragnarök" tai "Jumalien kuolema" sekä muut lähteet vievät siihen johtopäätökseen, että on kyse sodasta, jonka Marsin ja Faetonin sivilisaatiot ovat aloittaneet galaktisia naapureitaan vastaan alistaakseen heidät ja laajentaakseen vaikutuspiiriään.

Siksi "jumalien sodan" tärkeimmät tapahtumat eivät tapahtuneet Aurinkokunnassa vaan sen ulkopuolella.

Aikakirjojen perusteella kauan kestänyt "jumalien sota" päättyi Marsin ja Faetonin musertavaan tappioon, ja sodan huipentuma todennäköisesti sisältyy tulevaisuudessa avaruussotien historian oppikirjoihin.

JUMALIEN SOTA - MITEN KAIKKI TAPAHTUI...

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Siihen aikaan kun galaktinen laajeneminen alkoi, Marsin ja Faetonin sivilisaatiot olivat hyvin kehittyneitä ja teknisesti ensiluokkaisesti varusteltuja.

Tämä antoi heille mahdollisuuden tehdä onnistuneita sotilaallisia operaatioita valtavalla alueella galaksissamme. Tämän seurauksena Mars on edelleen nyt 13 vuosituhatta myöhemmin säilynyt Maapallon historiallisessa muistissa sodan jumalana.

Marsin ja Faetonin aggressiivinen toiminta asetti joukon galaksin sivilisaatioita kriittiseen tilanteeseen.

Jotta tapahtumien kulku saataisiin käännettyä ja Marsin laajeneminen pysäytettyä, otettiin epätoivoinen ja hyvin merkittävä askel.

Kyse on siitä, että kerran 33 miljoonassa vuodessa Aurinkokunta kulkee asteroidivirran läpi.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
66 miljoonaa vuotta sitten asteroidi, jonka halkaisija on 10 km., aiheutti dinosaurusten kuoleman, jättäen jälkeensä Chicxulub-kraatterin, jonka halkaisija oli 180 km ja syvyys noin 17 km.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Chicxulub-kraatteri
33 miljoonaa vuotta myöhemmin tämä asteroidivirta jätti sarjan "tähtihaavoja" maapallon kehoon.

Suurin on Popigai-kraatteripainauma Siperian pohjoisosassa. Asteroidin isku jätti jälkeensä kraatterin, jonka halkaisija oli 130 kilometriä.

Ympärillä tuhansien kilometrien säteellä kuoli kaikki elävä sekä jokien ja järvien vedet haihtuivat.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Popigai-kraateri Siperian pohjoisosassa

Tämä asteroidivirta toi Aurinkokuntaan paljon tuhoa, se tuhosi useamman kerran elämänmuotoja, jotka kykenivät sisältämään älyllistä elämää.

Siksi noin 20 000 vuotta sitten monet asiasta kiinnostuneet sivilisaatiot alkoivat rakentaa asteroidien vastaista puolustusjärjestelmää Aurinkokuntaan. He sijoittivat paikannus-, voimankäyttö- ja taisteluyksiköt lähes kaikille Aurinkokunnan planeetoille.

Osa tätä kompleksista rakennelmaa sijaitsee Maapallolla.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Asteroidivirta
Torjuntajärjestelmän päätehtävänä on jäljittää ja tuhota vaarallisia bakteereja sisältävät meteoriitit. Lisäksi se ohjaa tai tuhoaa ne asteroidit, jotka voivat vahingoittaa itse torjuntajärjestelmää, samoin kuin ne, jotka voisivat aiheuttaa "ydintalven".

Perinteiden mukaan hetkellä, jolloin 33 miljoonaa vuotta Popigai-iskun jälkeen Aurinkokunta alkoi jälleen ylittää asteroidivirtaa, vastustajien puoli häiritsi asteroidisuojaa kytkemällä pois käytöstä osan sen toimintayksiköistä.

Joukko valtavia asteroideja ja planetoideja pääsi esteittä Aurinkokuntaan törmäten kohdalle osuviin planeettoihin.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Tiamat (Faeton) - planeetan tuho
Ensimmäisenä hajosi Faeton-planeetta (sumerilaisessa perinteessa nimeltään Tiamat).

Se törmäsi jättiläismäiseen planetoidiin ja hajosi kappaleiksi. Tämän seurauksena sen lohkareet levisivät massiivisen Jupiterin kahden trigonaalisen ("kreikkalaiset" ja "troijalaiset") ja yhden kollineaarisen (Hilda) libraatiopisteen alueille sekä Marsin libraatiopisteisiin.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Tiamat-planeetan (Faeton) lohkareiden sijainti Jupiterin libraatiopisteiden alueilla (troijalaiset, kreikkalaiset ja Hilda-asteroidit).
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Tiamat-planeetan (Faeton) lohkareiden sijainti Marsin libraatiopisteiden alueilla (troijalaiset asteroidit).
Osa lohkareista muodostaa asteroidivyöhykkeen Tiamatin kiertoradan projektiota pitkin.

Suurimmasta Tiamatin lohkareesta luotiin myöhemmin Kuu, jonka avulla saatiin vakautettua asteroidin iskusta radaltaan pois suistunut Maapallo.


Vuonna 3113 eaa. (yleisesti hyväksytyn kronologian mukaan) joitakin Tiamat-planeetan (Faeton) erittäin suuria lohkareita koottiin keinotekoisesti yhteen paikkaan.

Törmäytyksen ja voimakkaan energiaimpulssin avulla onnistuttiin "kesyttämään" Tiamatin kaaoottisesti kiertoradoilla lentävät erittäin suuret lohkareet, ja asemoimaan ne uudeksi planeetaksi - kyse on Venuksesta.

Sitä ennen Venusta ei ollut olemassa Aurinkokunnassa. Näin ollen yllä lueteltujen kohteiden kokonaismassa: Kuu + Venus + asteroidiröykkiöt antavat likimääräisen käsityksen Tiamat-planeetan massasta ennen sen tuhoa.

Aurinkokunnan läpi lentävät Tiamatin (Faetonin) asteroidit ja lohkareet osuivat Marsiin tuhoten sen ekosysteemin.

Yksi suurista asteroidista rikkoi Marsin kuoren ja vaikutti mekaanisesti planeetan ytimeen, mikä johti magneettikentän ja ilmakehän tuhoutumiseen.

Siitä lähtien Marsin pinnalla, Hellasin tasangon alueella, on näkynyt halkaisijaltaan 2300 km leveä jättiläiskraatteri sekä syvät, tuhansia kilometrejä pitkät halkeamat (Mariner-laakson kanjonit), jotka ovat kosmisten "nuijaniskujen" aiheuttamia.

Ytimessä sijainneen materiaalin vapautuminen johti siihen, että rauta reagoi hapen kanssa ja muodosti punaista oksidia, joka peitti koko planeetan, minkä seurauksena Mars muuttui punaiseksi.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Marsin pinta asteroiditörmäyksen jälkeen. Mariner-laakson kanjonit.

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Hellas-tasangon alueella sijaitseva valtava iskukraatteri, joka on 2300 km halkaisijaltaan ja 7 km 152 metriä syvä.
Epätoivoisessa tilanteessa marsilaiset ja faetonilaiset joutuivat hylkäämään planeettansa, ja he lähtivät vähän ennen väistämätöntä katastrofia Auringon taakse etukäteen valmistetulle planeetalle.

Tästä Aurinkokunnalle vieraasta planeetasta tuli Marsilta ja Faetonilta saapuville pakolaisille uusi koti useiden vuosituhansien ajaksi.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"

Ratkaisu Nibiru-planeetan ja "Nooan arkin" mysteeriin
Aurinkokunta kätkee sisäänsä paljon arvoituksia - yksi niistä on planeetta "Nibiru".

Ensimmäisen kerran tästä salaperäisestä planeetasta saatiin tietää sumerilaisista teksteistä, jotka löytyivät Ninivestä kuningas Ashurbanipalin varastosta.

Valtava savitaulukirjasto sisälsi eri sisältöisiä tekstejä.

Tekstien tulkinnan edetessä kävi selväksi, että suurin osa Vanhan testamentin teemoista oli lainattu sumerilaisista teksteistä, jotka kertovat "jumalien sodasta", "Nibiru"-planeetasta, "maailman luomisesta tähtitemppelissä", vedenpaisumuksesta ja "Nooan arkista".

Olennaista on, että kaikki mainitut tapahtumat liittyivät toisiinsa ja johtuivat "jumalien sodasta".

Nibiru-planeetan historia alkaa "jumalien sodan" lopussa, vähän ennen Aurinkokunnan kulkemista asteroidivirran läpi.

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Muinaisissa sumerilaisissa teksteissä mainitaan jonkin jättiläisplaneetan kulkeneen Aurinkokunnan läpi. В своих книгах Захария Ситчин называет её «Нибиру».

Kirjoissaan Zecharia Sitchin kutsuu planeettaa "Nibiruksi".

Aikakirjojen ja jäljellä olevien muistomerkkien mukaan, neferit (igigit) ja anunnakit - "taivaan ja maan jumalat" - tulivat Marsista.

"Jumalien sodassa" tapahtuneen tappion seurauksena heidät pakotettiin lähtemään planeetaltaan ja lähtemään Auringon taakse.

Siksi molemmat planeetat, Mars ja "Nibiru", jotka liittyvät tavalla tai toisella anunnakeihin, sulautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi ensin "sumerilaisten" ja sitten Sakarian Sitchinin tietoisuudessa.

"Nibiru" ei ole planeetan nimi, vaan synonyymi - sumerin kielestä käännettynä se tarkoittaa "risteilevä".

Tuon hetkisessä Aurinkokunnan katastrofaalisessa tilanteessa, kun huomioidaan nopeus, jolla Aurinkokunta kiiti päistikkaa kohti asteroidivirtaa ilman minkäänlaista mahdollisuutta väistää lähestyvää iskua omin keinoin, neferit (anunnakit) kokivat odottamatonta kosmista humanismia niiltä kosmisilta voimilta, jotka päättivät pelastaa Marsin ja Faetonin väestön.

Pelastaa ihmiset, jotka karmallisesti eivät kyenneet kantamaan vastuuta "jumalien sodan" traagisista seurauksista.

Muutama päivä ennen laskettua katastrofia Aurinkokuntaan siirrettiin toinen planeetta, josta näin tuli heidän kotinsa tuhoon tuomittujen Marsin ja Tiamatin (Faeton) sijaan.

Paikka-ajan kudoksen kaarevuustekniikan avulla luotiin lyhytaikainen aikakäytävä, joka johti tähtijärjestelmään Saturnuksen ja Jupiterin väliselle alueelle.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Uuden planeetan siirtäminen aikakäytävän läpi Aurinkokuntaan Saturnuksen ja Jupiterin väliseltä alueelta.
Aikakäytävän avaamisen ajankohta oli harkittu. Saturnus ja Jupiter ovat jättiläisplaneettoja, joilla on voimakas sähkömagneettinen vaikutus aika-avaruuskenttään.

"Läpiviennin" luominen niiden vaikutuskentässä vaati vähemmän voimaa ja energiaa.

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Jupiterin ja Saturnuksen suuri yhdistyminen 21. joulukuuta 2020 osoitti selvästi, että muinaiset papit-tähtitieteilijät pystyivät havaitsemaan "Nibirun" ilmestymisen ja liikkeen paljain silmin.
Siitä huolimatta planeetan kulku sellaisen aikakäytävän läpi, joka on keinotekoisesti luotu voimakkaan sähkömagneettisen kentän avulla, aiheutti erityisiä vaikutuksia kaikkeen elämään planeetan pinnalla.

Ilmestyessään aurinkokuntaan "tyhjästä", planeetta (Nibiru) alkoi liikkua parabolista liikerataa pitkin, joka kallistui ekliptikaa kohti, "pyörien kiertoradalla vastakkaiseen suuntaan".

Kun uusi planeetta ilmestyi Aurinkokuntaan, se oli elävä ja asuttava. Aikakäytävän läpi kulkeminen on kuitenkin äärimmäisen traumatisoiva prosessi elävän planeetan ekosysteemille.

Marsilaiset ja Tiamatin asukkaat tarvitsivat ei vain elävän planeetan, vaan planeetan, jossa on mahdollisuudet evoluutioon, sillä siitä riippui koko heidän olemassaolonsa, mahdollisuutensa ja heidän oman sivilisaationsa kehityksen dynamiikka.

Itse planeetan evoluutio elävänä kosmisena organismina on suorassa suhteessa sen pinnalla olevien humanoidien elämänmuotojen kehitystasoon, biosfäärin rikkauteen ja monimuotoisuuteen.

Uuden planeetan elinolojen tuli muistuttaa mahdollisimman paljon Marsin ja Tiamatin ekosysteemien elinoloja!

Tarvittavan ekosysteemin luomiseksi ja ylläpitämiseksi sopivalla tasolla uusi planeetta tuotiin ensin Tiamat-planeetan luokse, ja evakuoitiin kaikki elämänmuodot sen pinnalta uudelle planeetalle - "pari kutakin olentoa ...". Teleportattiin kaikki mahdollinen, mukaan lukien infrastruktuurin tärkeimmät osat.

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Heti evakuoinnin jälkeen Tiamat törmäsi jättiasteroidiin ja hajosi hämmästyneiden silminnäkijöiden edessä palasiksi valaisten taivaan kirkkaalla valonvälähdyksellä.

Juuri tämä hetki muodosti perustan vuosituhansia myöhemmin syntyneelle mytologialle, jonka mukaan jumala Marduk (nibiru) leikkaa Tiamatin palasiksi.

Sitten Aurinkokuntaan "risteilevä" planeetta kulki Marsin viereen, jonka pinnalta myös evakuoitiin kaikki elävä ja eloton, mikä oli tarpeellista elämän jatkumiselle ja kehitykselle.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Evakuointi: "Pari kutakin olentoa".

Kun otetaan huomioon, että maapallolla on 30 miljoonaa elämänmuotoa, ei voi olla kysymys tämän lauman sijoittamisesta puulaivaan. Kuitenkin Aurinkokunnan mittakaavassa kaikkien elämänmuotojen teleporttaus kuolevalta planeetalta toiselle näyttää ihan järkevältä, perustellulta ja uskottavalta ainakin mittakaavan kannalta...
Sitten aurinkokunnan yli risteilevä planeetta (nibiru) eteni suoraan oikeaan paikkaan Auringon taakse, varaten itselleen ensinnäkin paikan tarkasti elämän vyöhykkeeltä, toiseksi, kätkeytyen ikään kuin Auringon kilven suojaan mahdollisilta asteroidi-iskuilta.

Tällainen laskeutuva lentorata tiukasti määriteltyyn paikkaan minimoi sekä törmäysriskit että "nibirun" sähkömagneettisen kentän (massan) vaikutuksen muihin planeettoihin.

Aurinkokuntaan saavuttaessa liike kiertoradalla "vastakkaiseen suuntaan" antoi mahdollisuuden minimoida "kustannukset", kun kompensoitiin Aurinkokunnan planeettojen keskinäisen vaikutus sekä pysäköitiin "nibiru" sujuvasti oikeassa suunnassa olevaan kollineaariseen libraatiopisteeseen.
Kaikki nämä "manööverit" todistavat siitä, että "Nibirun" liikkeitä kontrolloivat voimat olivat luonteeltaan keinotekoisia.

Edellä kerrottu antaa ymmärrystä siitä, miksi sumerilaiset tähtitieteilijät kutsuivat tyhjästä ilmestynyttä planeettaa nimellä "nibiru" (risteilevä), yhdistäen sen Anunnakeihin.

Myöhäisessä muinaisbabylonialaisessa mytologiassa tämä planeetta esiintyy nimellä Marduk.

Näin Mardukista (nibirusta) tuli "Taivaan ja Maan jumalien" uusi koti.

Siirryttyään Aurinkokunnan läpi uuteen paikkaansa, kollineaariseen libraatiopisteeseen kolmannelle kiertoradalle, diametraalisesti maata vastapäätä, Marduk alkoi liikkua samassa tasossa ja samalla nopeudella kuin Maa.

Nibirulla ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan mitään 3600 vuoden pituista kiertoratajaksoa, joka ulottuisi Aurinkokunnan ulkopuolelle.

Marduk (nibiru) on elävä, ei-keinotekoinen planeetta, joka on "vedetty" tänne jostakin kuolevasta tähtijärjestelmästä.

Sen massa oli huomattavasti suurempi kuin Maan massa. Jotta Mardukin (nibiru) kiertorata saatiin vakaaksi, Kuu (Tiamatin suurin lohkare) vedettiin Maan viereen, ja näin saatiin kasvatettua Maapallon massaa Kuun massalla, ja näin saatiin Maan ja Mardukin massat tasapainoon.
NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Kaikki asteroidihyökkäyksestä selvinneet anunnakit ja nefilit (Tiamat-planeetalta) siirtyivät Mardukiin, koska elinolot tällä uudella planeetalla olivat samanlaiset kuin Marsissa, Tiamat-planeetalla (Faeton) ja Maapallolla.

Juuri tästä sai alkunsa historiassa "nibirun" yhdistäminen Marsiin planeettana, josta anunnakit - "taivaan ja maan jumalat", saapuivat Maahan.

Kaikesta edellä kerrotusta käy ilmi, mikä tapahtuma todellisuudessa on "Nooan arkki" -myytin takana.

Jos "taivaan ja maan jumalat", kuten Vanhan testamentin ensimmäiset ihmiset Adam (tarkoittaa punaista) ja hänen vaimonsa Eeva karkotettiin planeetoiltaan, omasta paratiisistaan, niin ei ole mitään järkeä etsiä Edeniä Maan päältä - se pysyi paikallaan Marsissa, jonka yksi nimi oli Edem (Eden).

Näin traaginen oli "jumalien sota" Marsin ja Faetonin sivilisaatioille. Se oli täydellinen ja ehdoton voitto ulkoisille voimille, jotka taistelivat epätoivoisesti selviytymisensä puolesta.

Aurinkokunnan kulkeminen asteroidivirran läpi aiheutti vakavat seuraukset.

Ei siinä kaikki, että Tiamat-planeetta tuhoutui ja Mars sai kuolettavia haavoja.

13672 vuotta sitten Azorien planetoidi putosi Maahan, mikä sai Maan siirtymään entiseltä kiertoradaltaan ja siirtymään poispäin auringosta.

Tavalla tai toisella monet Aurinkokunnan planeetat kärsivät, mikä pudotti Aurinkokunnan tasapainosta, ja johti sen kaoottiseen tilaan. Juuri tästä kaaoksesta mainitaan Vanhassa testamentissa ja muissa maailman muinaisten hengellisten opetusten teksteissä, jotka sisältävät kertomuksen "maailman luomisesta".

Sillä hetkellä "jumalat" aloittivat puolustustaistelun Aurinkokunnan kohtalosta ja sen oikeudesta elämään.

Yli 10 000 vuoden ajan he ovat toimineet Aurinkokunnan vakauttamiseksi yrittäen tasapainottaa massakeskusten ja kiertoratojen kaaosta.

Tämän kosmisen saagan viimeinen näytös, sen viimeinen sointu, oli Venuksen ilmestyminen keinotekoisesti.

NIBIRU-PLANEETTA - ANUNNAKIEN "NOOAN ARKKI"
Planeetan suunnitelmallinen syntymä huipentui valtavaan välähdykseen, joka valaisi yötaivasta laidasta laitaan vuonna 3113 eaa. Tämän jälkeen tuhoavien voimien toiminta planeettajärjestelmässämme keskeytyi. Näin ollen Aurinkokunnassa, omassa Tähtitemppelissämme, koitti kauan kaivattu rauha!

Siitä lähtien Venus on kimmeltänyt taivaalla joka aamu kuin muistokynttilä niille traagisille ja sankarillisille tapahtumille, joita esi-isämme todistivat.

Sen jälkeen, kun "Maailma oli luotu Tähtitemppeliin", Egyptissä tehtiin papyrukselle selityksin varustettuja muistiinpanoja, jotka myöhemmin siirrettiin kiveen papyrusten hajoamisen vuoksi. Nämä muistiinpanot ovat osittain kuvia Dendera Zodiac -eläinradasta Egyptissä.

Dendera zodiac
Dendera-eläinrata taivaalla
Jumalat, jotka pitävät käsissään Dendera-eläinradan taivaankiekkoa, ilmentävät ajatusta siitä, että jumalat onnistuivat säilyttämään taivaan harmonian, ja he selvisivät voittajina suuresta kosmisesta katastrofista.

Välittömästi "jumalien sodan" päättymisen jälkeen Aurinkokuntaan tuli kuraattoreita, Orionin tähdistöstä voittavan puolen edustajia, joille annettiin tehtäväksi hallita kaikkea mitä tapahtui ja tapahtuu Maapallolla ja Auringon takana sijaitsevalla planeetalla tähän päivään asti.

Siitä hetkestä Aurinkokunnan historiassa alkoi uusi vaihe.

Siitä lähtien anunnakit ja nefilit eivät ole enää käyneet Maan päällä.

Нибиру - Ноев ковчег Ануннаков Аннунаков, война богов, Валерий Уваров
Pääsiäissaarten kivipatsaat odottavat jumalien paluuta
Videoesitys meteoriitti- ja asteroiditorjuntajärjestelmän perustamisesta Maapallolla.
Хотите узнавать о наших новых публикациях первыми?
Контакты
Вы можете задать любые интересующие вас вопросы, заполнив форму ниже.
+7 901 301 81 07
+7 964 333 29 36
Санкт-Петербург, Московский пр.78
Все права на контент данного сайта принадлежат
Уварову Валерию Михайловичу

Использование данного контента или части контента с данного сайта любым способом,
кроме личного ознакомления, возможно только с письменного согласия
Уварова Валерия Михайловича
Все права защищены
© 2017 Все содержимое этого сайта защищено авторским правом

Мегалиты Горной Шории

Мегалиты Горной Шории